Joskus kaun sitte yks kaveri sano, et "tuntuu ihan siltä, että elämä hajoaa palasiksi" Lohdutin häntä (tietty), sillä koskaan ei asiat voi olla niin huonosti. Tällä hetkellä minusta tuntuu siltä, että elämä todella on palasina.
Sanotaan, että elämä opettaa. Minä olen oppinut sen, että ihmiset osaavat olla todella julmia ja heitä pitää pelätä.
Olen huomannut sen, että jos olen yksikseen kotona, enkä vietä aikaa ikäisteni seurassa. Niin minusta tulee kiukkuinen. Tarvitsen ystäviä, en voi elää ilman heitä.
Toisaalta joskus on parempi olla yksin, sillä silloin kukaan ei satuta.
Elämä voi olla vaikeaa ja maailma on julma, mutta tällä hetkellä mikään ei ole tärkeämpää kuin se että saan Alisan takaisin. Kolmen vuoden aikana hänestä tuli minulle korvaanaton. Nyt kun mietin, niin en edes tiedä milloin hänestä tuli niin tärkeä. On paljon kauniita muistoja. Varsinki kahdesta aikasemmasta kesästä. Tästä kesästä piti tulla kaikkien aikojen paras, mutta miten kävikään. Vietän kesää yksin täällä keskellä ei mitään, paikasa jota monikaan ei tiedä. Onhan minulla kavereita. Tänään ki ois pitäny mennä Inkan ja Arskan kaa kylille, mutta skootterilla oli jotain tätä ideaa vastaan... Mutta kuitenkaan kukaan ei korvaa Alisaa. Hän vaan on... sellanen... Me oltiin ku paita ja peppu. Niin samanlainen ajatus maailma. Joskus se oli hieman ärsyttävää, ku hän kiinnostu aina samoista jutuista. Nyt sitten tuntuu todella tyhjältä. Kukaan ei ymmärrä. Ei ole ketään kelle kertoo k-draama löydöistä..
Sunnuntaina oli ihan hyvä päivä verrattuna muuhun viikkoon. Oli pikkuveljen rippijuhlat. Hirvee hössötys taas vaihteeks. Kirkkoon ki piti mennä.... Mut sen jälkeen sai ruokaa <3 Olin hieman tylsistynyt, mutta sitte isän tuttu tuli poikans kans käymään. Se jätkä sit lupautu laittaan skootterin kuntoon. Jotenki sit piristyin. (Se sama jätkä kävi meil pari päivää aikasemmin ja illalla sain kuunnella isän vittuilua.) Se otti yhen osan siittä mukaan kotia, kattoakseen sen toimimisen. No päivä jatku normaalisti. kävin pesulla ja kun olin pukeutumassa, niin äiti tulee mun huoneeseen "Sun poikaystävä on tulossa laittaan sen osan kuntoon" Meikä vaan facepalmaa. Istuskelin terassilla ja se jätkä värkkäs siel jotaki. Pian se tuli sielt hymyillen pirteästi. Minä katoin sitä silleen "et oo tosissas, se toimii!!!!" Siin vaihees ois tehny mieli halata sitä ja kukukukuuu. Mut jätin väliin heh. En kyl ymmärrä mite se viitti. Sit iskällä oli taas hauskaa. Olin kattomas leffaa, ni se tulee siihen silleen "Siin ois sulle hyvä jätkkä" Noh onhan se ihan jees. Kauniit hiukset, ihana hymy, suloset silmät, pitkä ja muutenki ihan hyvän näköne... Mukavan olonen ja kelpaa vanhemillekki... Siinä on vaan yks iiso mutta. Se on varattu. Ku sanoin siittä isälle, ni se vaan tokas "sano kuule sille jätkälle, et jätä se muija sil on matoja." Joo aivan varmana kuule sanon. Ei elämä. Niin ja soitin vahingossa Alisalle. (hyvä minä.) Oli vähä et mitä....
Päivä päätty kuitenki huonosti... mutta elämä on aina välillä.
Enään kaks viikkoo tanssi leiriin. Joskos se siittä sitte helpottas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti