Elämä on vaikeeta, mut sitä ei kannata heittää hukkaan!

Minun kesä vasta alko. Olen taas oma iloinen itseni. Jei!

Nyt viime aikoina on taas tapahtunu pikku käänteitä. Esim. Sain rakkaan ystäväni takaisin. Pelkäsin oikeesti menettäneeni Alisan kokonaan. No nyt on asiat hyvin... Mitä nyt vähän kestää toipumises ja siinä et kaikki on taas palautunu ennalleen.
Kyl se tästä. Ollaan vähä suunniteltu muuttoo samaan opiskelu kämpään, mutta se on kaikkea muuta ku varma. (tai miten sen nyt ottaa)
Pää asia on se että välit on kunnossa ja elämä jatkuu. Ja on mahtavaa että on taas joku jonka kaa jutella :D

Ens viikolla tanssi leiri. Sieltä saatte sitte seuraavat kuulumiset :)

Niin ja on minulla yksi pikku ilmotus.
Eli 13.8.tta alotan uuden blogin. Siittä tulee ehkä hieman syvällisempi ja se kertoo tarkemmin mun elämästä.
Toki jatkan tätäki blogii, mut kirjotan kun on otsikkoon liittyvää asiaa. (eli kun olen matkoilla) Tämä perehtyy siis ennemmän lomailuun ja hauskan pitoon. 
Tänne tulee vielä muutama postaus ennen muutosta.

Peilikuva pirstaleina

Joskus kaun sitte yks kaveri sano, et "tuntuu ihan siltä, että elämä hajoaa palasiksi" Lohdutin häntä (tietty), sillä koskaan ei asiat voi olla niin huonosti. Tällä hetkellä minusta tuntuu siltä, että elämä todella on palasina.
Sanotaan, että elämä opettaa. Minä olen oppinut sen, että ihmiset osaavat olla todella julmia ja heitä pitää pelätä.
Olen huomannut sen, että jos olen yksikseen kotona, enkä vietä aikaa ikäisteni seurassa. Niin minusta tulee kiukkuinen. Tarvitsen ystäviä, en voi elää ilman heitä.
Toisaalta joskus on parempi olla yksin, sillä silloin kukaan ei satuta.
Elämä voi olla vaikeaa ja maailma on julma, mutta tällä hetkellä mikään ei ole tärkeämpää kuin se että saan Alisan takaisin. Kolmen vuoden aikana hänestä tuli minulle korvaanaton. Nyt kun mietin, niin en edes tiedä milloin hänestä tuli niin tärkeä. On paljon kauniita muistoja. Varsinki kahdesta aikasemmasta kesästä. Tästä kesästä piti tulla kaikkien aikojen paras, mutta miten kävikään. Vietän kesää yksin täällä keskellä ei mitään, paikasa jota monikaan ei tiedä. Onhan minulla kavereita. Tänään ki ois pitäny mennä Inkan ja Arskan kaa kylille, mutta skootterilla oli jotain tätä ideaa vastaan... Mutta kuitenkaan kukaan ei korvaa Alisaa. Hän vaan on... sellanen... Me oltiin ku paita ja peppu. Niin samanlainen ajatus maailma. Joskus se oli hieman ärsyttävää, ku hän kiinnostu aina samoista jutuista. Nyt sitten tuntuu todella tyhjältä. Kukaan ei ymmärrä. Ei ole ketään kelle kertoo k-draama löydöistä..

Sunnuntaina oli ihan hyvä päivä verrattuna muuhun viikkoon. Oli pikkuveljen rippijuhlat. Hirvee hössötys taas vaihteeks. Kirkkoon ki piti mennä.... Mut sen jälkeen sai ruokaa <3 Olin hieman tylsistynyt, mutta sitte isän tuttu tuli poikans kans käymään. Se jätkä sit  lupautu laittaan skootterin kuntoon. Jotenki sit piristyin. (Se sama jätkä kävi meil pari päivää aikasemmin ja illalla sain kuunnella isän vittuilua.) Se otti yhen osan siittä mukaan kotia, kattoakseen sen toimimisen. No päivä jatku normaalisti. kävin pesulla ja kun olin pukeutumassa, niin äiti tulee mun huoneeseen "Sun poikaystävä on tulossa laittaan sen osan kuntoon" Meikä vaan facepalmaa. Istuskelin terassilla ja se jätkä värkkäs siel jotaki. Pian se tuli sielt hymyillen pirteästi. Minä katoin sitä silleen "et oo tosissas, se toimii!!!!" Siin vaihees ois tehny mieli halata sitä ja kukukukuuu. Mut jätin väliin heh. En kyl ymmärrä mite se viitti. Sit iskällä oli taas hauskaa. Olin kattomas leffaa, ni se tulee siihen silleen "Siin ois sulle hyvä jätkkä" Noh onhan se ihan jees. Kauniit hiukset, ihana hymy, suloset silmät, pitkä ja muutenki ihan hyvän näköne... Mukavan olonen ja kelpaa vanhemillekki... Siinä on vaan yks iiso mutta. Se on varattu. Ku sanoin siittä isälle, ni se vaan tokas "sano kuule sille jätkälle, et jätä se muija sil on matoja." Joo aivan varmana kuule sanon. Ei elämä. Niin ja soitin vahingossa Alisalle. (hyvä minä.) Oli vähä et mitä....
Päivä päätty kuitenki huonosti... mutta elämä on aina välillä.

Enään kaks viikkoo tanssi leiriin. Joskos se siittä sitte helpottas.

Kesäloma=turha juttu

Olen kai outo, koska minulla on todella tylsää. Mielummin istuisin koulun penkillä, kuin olisin nyt tässä tietokoneen ääressä. Tästä piti tulla mahtava loma, jonka vietän rakkaiden ystävien kans. Yllätys yllätys, suunitelmani petti taas. Sen sijaan että pitäisin hauskaa kamujen kans, synkistelen yksin huoneessani. En varmaann opi koskaan, ettei  minun kannata suunnitella mitään etukäteen. Kaikki menee  kuitenki perseelleen.

Tämä viikko on muutenki ollu perseestä. Päätin luovuttaa parin tärkeän ystävän kanssa. Yritin todella säilyttää ystävyyden, mutta ei siittä mitään tuu, jos toinen vain puukottaa selkään. En vain pysty luottamaan heihin. Varsinkin toinen heistä käyttäytyy usein todella lapsellisesti.
Tietenkin sitten kun olisin tarvinnut seuraa, niin paras ystäväni on minulle vihainen, eikä kerro tarkalleen että miksi. Minä taisin vielä pahentaa asioita... Mutta muutama päivä eteen päin lähetin hänelle viesti, yrittäen korjata asioita. Lähetettyäni viestin jouduin paniikkiin ja suljin puhelimen. Pitäisi soittaa Sonjalle, sillä hän saattaa olla huolissaan, mutten ole vieläkään uskaltanut laitaa puhelinta päälle. Pelkään, että kaikki on ohi.
Se kaikki paska nitä minulle on tapahtunut tässä elämän aikan, on saanut minut pelkäämään tulevaa. Minun lapsuuteni on ollut kaikkea muuta kuin onnellinen. Nyt on perus koulu ohi ja elämä vasta alkaa. Hmph. Aika huonosti ....
Noh pohjalta pääsee vaan ylöspäin!!!

Mitä itse tekisitte, jos joku puukottais selkään kerta toisensa jälkeen? Kommatkaa!