Olen kai outo, koska minulla on todella tylsää. Mielummin istuisin koulun penkillä, kuin olisin nyt tässä tietokoneen ääressä. Tästä piti tulla mahtava loma, jonka vietän rakkaiden ystävien kans. Yllätys yllätys, suunitelmani petti taas. Sen sijaan että pitäisin hauskaa kamujen kans, synkistelen yksin huoneessani. En varmaann opi koskaan, ettei minun kannata suunnitella mitään etukäteen. Kaikki menee kuitenki perseelleen.
Tämä viikko on muutenki ollu perseestä. Päätin luovuttaa parin tärkeän ystävän kanssa. Yritin todella säilyttää ystävyyden, mutta ei siittä mitään tuu, jos toinen vain puukottaa selkään. En vain pysty luottamaan heihin. Varsinkin toinen heistä käyttäytyy usein todella lapsellisesti.
Tietenkin sitten kun olisin tarvinnut seuraa, niin paras ystäväni on minulle vihainen, eikä kerro tarkalleen että miksi. Minä taisin vielä pahentaa asioita... Mutta muutama päivä eteen päin lähetin hänelle viesti, yrittäen korjata asioita. Lähetettyäni viestin jouduin paniikkiin ja suljin puhelimen. Pitäisi soittaa Sonjalle, sillä hän saattaa olla huolissaan, mutten ole vieläkään uskaltanut laitaa puhelinta päälle. Pelkään, että kaikki on ohi.
Se kaikki paska nitä minulle on tapahtunut tässä elämän aikan, on saanut minut pelkäämään tulevaa. Minun lapsuuteni on ollut kaikkea muuta kuin onnellinen. Nyt on perus koulu ohi ja elämä vasta alkaa. Hmph. Aika huonosti ....
Noh pohjalta pääsee vaan ylöspäin!!!
Mitä itse tekisitte, jos joku puukottais selkään kerta toisensa jälkeen? Kommatkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti